No niin, nyt on oma blogi avattu ja lähdetään rohkeasti tutkimaan mitä tästä syntyy.

Eilinen oli poikkeuksellinen päivä. Liki viiden vuoden tauon jälkeen löysin itseni bänditreeneistä. Tutustuin mikseri.netissä erääseen musiikinharrastajaan ja hän kutsui minut bändinsä treeneihin kokeilemaan josko siitä jotain syntyisi. Odotukset eivät olleet korkealla, koska olen jo saanut olla mukana unelmabändissäni - voisiko vielä toinenkin sellainen tulla vastaan ja vain yhden elämän aikana? On sanoin kuvaamattoman hienoa olla mukana toimivassa bändissä. Muistan eräänkin keikan kun kaikki sujui aivan nappiin - oli ikimuistoista vilkaista bändikavereiden keskittynyttä soittoa sivusilmällä - kaikki keskittyivät omaan tekemiseensä ja soitto kulki kuin ajatus. Tuo hetki painui niihin lämpimiin muistoihin, mitkä eivät varmaan koskaan haihdu mielestä. 

Nyt siis havahduin uuden bändin treeneissä tuohon muistoon. Jotain tuttua tilanteessa oli, mutta kuitenkin voisiko tästä tulla sitä mitä haluan ja haluanko minä edes kuulua bändiin enää? Soittaminen oli ihan mukavaa ja sujui yllättävän hyvin pitkästä tauosta huolimatta. Jotenkin vain se viimeinen innostuksen tunne jäi puuttumaan. Tämä on kuitenkin heidän bändinsä ja merkitsee heille varmasti todella paljon. Siksipä oli treenien päätteeksi kerrottava, että mielelläni soittelen heidän kanssaan treeneissä kerran viikossa, mutta vakijäseneksi en ole oikea henkilö. Sain kuitenkin kutsun vielä ensi viikon treeneihinkin, eli aika näyttää...